Jipun toiset Epikset 20.1. Kouvolassa

Tänään käytiin Jipun kanssa meidän kaikkien aikojen toisissa epiksissä. Video oli, mutten saa sitä tähän liitettyä.

Osallistuttiin kahteen luokkaan, Möllihyppyradalle 1x ja Molliagilityradalle 2x. Sähläsin Jipun lämppäyksen kanssa, ja se odotteli mun kanssa sisällä räksyttävien koirien keskellä ilmeisesti liian pitkään. 

Ensimmäinen rata oli tosiaan hypäri. Se oli melko helppo, muutama haastetta tuottava kohta lisänä. On muuten aina ilo huomata edistyneensä, alan pikkuhiljaa oppia mihin kohtiin radalla tulee kiinnittää huomiota ja miten missäkin Jipun (eli the hitaan koiran) kanssa pitää toimia. 
Kaikesta harjoittelusta ja kannustuksesta huolimatta Jippua ei vaan huvittanut. Lähtöön oli ilmeisesti  joku murustanut namia, ja se haisteli maata jo siinä. Ajalla 79 s  jai ties kuinka monella kiellolla sain sen löntystelemään nenä maassa radan läpi (ja ympärikin siinä sivussa :D) tultiin viimeiseksi Maksiluokan neljästä koirasta.

Agilityradalle mennessä tajusin sentään jättää koiran autoon miniluokan ajaksi. Medien aloittaessa lähdettiin käymään pienellä kävelyllä ja tultiin juuri sopivasti medien uusijoiden alkuun. 

Radalla oli A-este ja puomi kontakteina, muut oli putkia ja hyppyjä. Myös tässä oli muutama kinkkinen puolevaihto, erityisesti yksi "U-käännös", jossa mietin pitkään teenkö pers'jätön vai valssin. Valssiin päädyin, koska se on varmempi. Ensimmäinen kierros meni hyvin rennosti hölkötellen, yhtä putken kieltoa lukuunottamatta. Jippu oli täysillä mukana - se putki oli ihan oma moka, luotin liikaa, että se lukitsee sen. No, ei lukinnut. 
Toisella kierroksella meni vielä paremmin! Juoksukontaktit meni ihan täydellisesti ja vauhtiakin riitti. Aiemmin mainitsemassani U-käännös kohdassa, meinasi lähteä koira väärälle puolelle, pelastin viime tipassa. 

Makseissa oli viisi koiraa, sijoituttin yllättäen kolmanneksi!! Toiset kisat ja sijoitus, olen edelleen "Vau!" Palkintojen jako oli aika kivasti, muovikassista sai valita itselleen suklaapatukan ja koiralle herkkutikun, ja koreissa oli kaikenlaista koiratavaraa, niistä sai penkoa mieleisensä. Jippu valitsi tietysti pussillisen nameja.

Viikon agilitytreenit

Tämän vuoden agility on lähtenyt hyvin käyntiin. Jipulla välähti jo alkusyksystä oikein kunnolla, ja otettiin aimo harppaus mm. kepeissä ja kontaktiesteillä. Vaihdoimme myös ryhmää ja ohjaajaa vuodenvaihteessa, ja siirryimme ylemmän tason ryhmään. Vähän epäröin sen suhteen, mutta edellinen kouluttaja kannusti siirtymään, kun radan tekeminen onnistui ja esteet olivat suht koht hallussa. Tämän hetkisessä ryhmässä olemme ainoat pelkästään epiksissä kisaavat, muut ovat ykkösiä.  

Kuvissa estevälit heittelee, ja kulmatkin saattaa olla eri kuin oikeasti. Harjoittelen vasta tuon agilityratasuunnitelman jäljentämistä :D

Ekana tehtiin pakkovalssitreeniä. Kakkonen ja kolmonen piti pakkovalssata ja alalaidassa oleva hyppy oli vain hämäyksenä siinä. 

Jippu olisi varmasti tämän(kin) suorittanut ihan hyvin, mutta itse sähläsin ylimääräisiä puolenvaihtoja ja unohdin sen yhden hypyn olevan hämäys ja ohjasin koiran sinne. Jippu hirveellä riemulla ja vauhdilla suoritti kaiken, mitä olin ohjaamassa.

Ei kyllä uskoisi samaksi koiraksi, jonka kanssa aksa aloitettiin. Silloin se lähinnä riehui ja löntysteli. Nyt meistä voi oikeasti käyttää sanaa koirakko, ei tottelematon koira &taidoton omistaja. Tai no, Taidoton omistaja taidan olla edelleen. Saatiin me lopulta tuokin pätkä toimimaan.

Toisella kiekalla tämmöistä rataa. Yksi kontaktikin sinne oli näköjään eksynyt. Kontaktitkaan ei enää ole ongelma, puomilla saattaa välillä unohtua...

2. hypyn kiepautin itsekin koiran mukana ympäri. 3. jälkeen tein valssin ja seiskan jälkeen aluksi tein myös, mutta kouluttaja vinkkasi tekemään pers'jätön, joka toimikin aika hyvin! Itse vaan vähän pelkään tehdä sitä, ja teen mahdollisuuksien mukaan mielummin valssin, ellei se nyt ihan älytön ratkaisu ole. 

Kontakti sujui Jipulta hyvin, ja vauhtia riitti koko radalle, kunhan vaan muistin itse liikkua. Jipun vauhti kun pysyy vain ja ainoastaan, kun minäkin liikun. Tässä ei ollut mitään "pysäyttäviä" ohjauskuvioita. Kokonaisuudessaan ei voisi paremmin mennä. Tehtiin kaksi kertaa, toinen lähinnä siksi, että kokeilin sitä persjättöä seiskalle.

Pimeää ja märkää = Mars metsään!

Ulkona sataa ensin vettä, sitten loskaa ja maa on märkä, liukas ja paikoittain mutainen. Pimeää on ollut jo pari tuntia. Siis suunnilleen pahin mahdollinen keli. Meitä se ei kuitenkaan pysäyttänyt, ja lähdettiin parin kaverin (+kaverin koiran) kanssa metsään treenailemaan "hakua".

Eihän me oikeaa hakua treenata, enemmänkin vain sellaista ihmisen etsimistä hihnan päässä (koska en uskalla kyseisellä alueella päästää koiraa vapaaksi), mutta Jippu tykkää siitä hirveästi. Haku on lähin vastaava laji, joten käytän sitä  Nyt oli hyvät lähtökohdatkin  treenata, Jippu oli aiemmin päivällä käynyt jo lenkillä eli ei ihan pursunnut energiaa.

Otettiin vuorotellen koirilla noin viisi toistoa molemmilla. Ympäristönä linnoitus, jossa kulkee pururata, muttei talvisin juurikaan kulje ihmisiä. Jippu sai vähän haastetta, kun koiran kanssa tulleen kaverin etsiminen olikin ihan uusi juttu. Samoin häiriönä vieressä tulevaa koiraa ei aiemmin ollut. Eilen tosin käytiin saman kaverin kanssa samaa lajia kokeilemassa, mutta homma ei oikein toiminut.  Molemmilla piti etsityttää samaan aikaan, kun ketään ei ollut pitämässä toista kiinni.

Tähän treeniin otettiin vähän haastetta, maalimiehenä toimiva meni vähän kauemmas kuin aiemmin, ja meni eri korkeuksille ts. ei ollut koko ajan jossain parin kulman takana.
Ensimmäisenä oli  helppo ja suora reitti. Jippu tuli luokseni suoraan jälkeä pitkin.

Toisella kierroksella se sai jo vähän vauhtia. Kaveri meni piiloon pimeään tunneliin, joka oli vähän syrjemmässä. Kovaa vauhtia se syöksi suoraan oikeaan suuntaan, mutta juoksi ohi ja jäi nuuskuttelemaan vallin reunaan. Kaverin se löysi ihan katsomalla vahingossa oikeaan suuntaan :/

Kolmannella kerralla alkoi vähän keskittyminen herpaantua. Kaveri meni "vallin päälle"(johon kyllä meni ihan polku). Jippu lähti alkuun oikeaan suuntaan, mutta erehtyi katsomaan taakseen ja muisti siellä odottelevan koirakaverin! Jipsukka rupesi riekkumaan remmissä, mutta sain onneksi kontaktin ja "etsi"-käskyn uudestaan antamisen. Kaveri oli kävellyt vähän harhautusjälkiä ympäriinsä, ja Jippu tietenkin tarkkana tyttönä seurasi  jälkeä tarkasti ja löysi kuin löysikin sen päästä ihmisen!

Seuraavaksi keksittiin laittaa molemmat samaan aikaan etsimään. Toisen koiran pystyy päästämään vapaaksi etsimään ja  sille annettiin ensin käsky etsiä omistajansa. Hyvinhän se kuulemma lähti. Me lähdimme toisen koiran omistajan kanssa nurkan taakse ja siitä eri suuntiin. Jippu piti tulla koirattoman kaverini kanssa liinan päässä mua etsimään. Neiti olikin lähtenyt juoksemaan toisen koiran perään, ja mä makasin kuopassa ja odottelin koiraa. Siinä vaiheessa, kun oli mennyt vähän liian pitkän aikaa aloin huudella Jippua. Loppujen lopuksi jouduin kömpimään sieltä etsimään ihan itse Jippu. Ja voi että se oli onnellinen kun näki mut!

Otettiin loppuun vielä helpommalla suunnalla yksi haku, jossa kaveri meni puun taakse  ja Jippu löysi sen nopeasti. Eikä se ottanut nokkiinsa, vaikka itse vielä kävin maalimiehenä toiselle koiralle. Jippu kun on niin hirveän herkkä, kun siltä tuolla lailla katosin niin taisi vähän säikähtää.

Kotona oltiinkin sitten niin väsynyt koira. Pääsi suoraan kuivattelemaan märkää turkkia ja siitä suoraan sohvalle.

Hamstereiden esittely osa 1: Hazel

Kyllä, tämä blogi on ja tulee jatkossa olemaan vain Jipun blogi. Ajattelin silti, että voisin esitellä talouden muut elukat eli viisi hamsteriamme.

Hazel

Jos nyt tästä nopeasti livahtaisin ohi...

syntynyt: 24.12.16

Laji: Syyrianhamsteri

Väri: Soopeli 

karva:Lyhytkarvainen

Hazel on hamstereistamme kolmanneksi vanhin, ja kolmas kasvattajalta suoraan otettu. Haimme Hazelin Kouvolasta viisiviikkoisena eli juuri luovutusikäisenä. Se taisi olla poikueen äänekkäin (Piti kovaäänistä rätinää) hamsteri, joten tietenkin meidän piti ottaa se. 

Moniin muihin hamstereihin verrattuna se kesyyntyi melko myöhään, mutta kesyynnyttyään siitä tosiaan tuli superkesy! Hazel protestoi usein haluavansa ulos järsimällä häkin alaluukun kaltereita. Häkissä on kolme luukkua, mutta vain alimman kautta se suostuu tulemaan ulos. Ylin on sille täysin yhdentekevä, keskimmäisestä tulee ruoka ja herkut. 

Hazel on hirveä ADHD! Millä nopeudella se vipeltää huoneen puolelta toiselle. Se on myös todella itsepäinen. Jos se tahtoo mennä kaappiin, se todellakin menee sinne. Hälläväliä, vaikka kaapin eteen on työnetty pahvilevy, ettei sinne mentäisi. Hazel syö itsensä läpi. Tämän piirteen takia sitä on välillä vaikea saada ulkoilun jälkeen häkkiin.

Hazelilla on teetetty yksi poikue. Partneri oli toinen hamsterimme Gouda. Poikasia syntyi kaksitoista, mutta vain kahdeksan jäi henkiin. Ilmiö on tietääkseni melko normaali, 

Hamsterien poikastenhoidon perustana tuntuu olevan: "No, ainahan voi pyöräyttää uudet jos tämä poikue ei selviä." Hazel taisi olla aika hyvä esimerkki tästä. Kerran se päätti ilmeisesti poikasten olevan vaarassa, ja rupesi kuopsuttamaan purua niiden päälle. Sieltä sitten äitini kanssa yrimme tonkia pesää auki ja pelastaa poikaset.

Kahdeksasta poikasesta kolme oli poikia ja tyttöjä viisi. Suurin osa meni paikkakuntalaisille ja lähiseudulle. Pienimmän tytön ja upeaturkkisimman pojan jätimme kotiin.

Pitkä lenkki ja tottista

Vähän Jippu nyrpisteli nenäänsä, kun ulos olisi muka pitänyt mennä. Se osaa olla aikamoinen prinsessa sille päälle sattuessaan. Sää oli aika kamala, sellainen sumuinen ja kostea. Ja arvatkaa vaan kuka hyppäsi sohvalle läpimärkänä heti lenkin jälkeen...

Ja näin superkivaa Jipulla oli!

"Kohta mä  hyppään tän ojan yli..."

Suunnattiin läheisille valleille. Jipulla olikin vähän energiaa. Tyyppi riekkui vain ympäriinsä. Päästin sen vapaaksi purkamaan energiaa.

Nyt oli tekemistä pysyä vauhdissa.

"Katso nyt, tässä minä istuin näin nätisti.
 Anna nami, jooko?"

 Tehtiinhän me tänään jotain hyödyllistäkin. Harjoittelimme seuraamista (enimmäkseen kääntymistä seuratessa, Jipulla kun on tapana lähteä haahuilemaan..), luoksetuloa ja edestä sivulle tuloa. 

Perusasentoon itse tuleminen on vähän vaikeaa vielä Jipulle. Mielestäni ollaan vähän turhankin pitkään menty niin, että ohjaan koiruuden kädelle vierelle. Jippu kyllä selkeästi osaa tämän liikkeen, muttei välitä tehdä sitä.

Tullaan!

Sama juttu tosin monen muunkin käskyn kanssa, esim. Kepit Jippu suorittaa omalla fiiliksellä. Joskus sitä huvittaa, joskus ei. Kepit ja niiden suorittaminen on kuitenkin toinen juttu.
  Tänään Jippu teki perusasennon hienosti itsenäisesti.

Luoksetulon Jippu oikeastaan osaakin jo. Sitä lähinnä varmistelen ja teen toistoa. Tänään oli ihan hurja vauhti, niin kuin alimmasta kuvasta näkyy!

Käännökset olikin sitten toinen juttu. Kuten aiemmin mainitsin, Jipulla on tapana lähteä haahuilemaan ja jäädä  jälkeen. Seuraaminen on aina ollut sen heikko kohta. Nyt kokeilimme käännöksiä niin, että nami olikin vastakkaisessa kädessä (ei seuruupuolella).
Ja hyvinhän se sujui! Kyllä se siitä..

Loppulenkki menikin rauhallisimmissa merkeissä, sen verran Jippu sai virtaa pois.

Jipun sivu valmis!

Löytyy klikkaamalla sivusta sen kuvaa. Sitten vain ulkoasun kimppuun!

Tervetuloa ties kuinka monenteen blogiini!

Heipä hei ja silleen. Kuten otsikko kertoo, näitä on tullut tehtyä muutama (yksi kaksi... olisiko jo peräti viides menossa?) Jospa juuri tästä tulisi jotain. Jää nähtävksi.
Ulkoasun muokkaaminen on vähän vielä kesken, koitan muokata sen siedettävän näköiseksi, jo suinkin osaan.

Tässä blogissa tulee pääosassa seikkailemaan Englanninsetteri Jippu, kohta viisivuotias tohelo nyt-kyllä-loukkaannuin-syvästi. Jipun kanssa harrastelen vähän kaikennäköistä, pääosassa agiliitoa, jossa aloittelemme kisauraa. 

Hihnan toisessa päässä 15v ohjaaja, joka yrittää parhaansa mukaan pysyä koiran aivoitusten perässä (ja muistaa päivittää blogia)

Sivuosissa saattaa vilahtaa myös viisi syyrialaista hamsteriamme, Hazel, Ibiza, Gouda, Jade ja Kiiwi. 

Aloitustekstien kirjoittaminen  ei ole oikein mun juttu, joten pidemmittä puheitta tere tulemast lukemaan meidän blogia!