Pitkä lenkki ja tottista

Vähän Jippu nyrpisteli nenäänsä, kun ulos olisi muka pitänyt mennä. Se osaa olla aikamoinen prinsessa sille päälle sattuessaan. Sää oli aika kamala, sellainen sumuinen ja kostea. Ja arvatkaa vaan kuka hyppäsi sohvalle läpimärkänä heti lenkin jälkeen...

Ja näin superkivaa Jipulla oli!

"Kohta mä  hyppään tän ojan yli..."

Suunnattiin läheisille valleille. Jipulla olikin vähän energiaa. Tyyppi riekkui vain ympäriinsä. Päästin sen vapaaksi purkamaan energiaa.

Nyt oli tekemistä pysyä vauhdissa.

"Katso nyt, tässä minä istuin näin nätisti.
 Anna nami, jooko?"

 Tehtiinhän me tänään jotain hyödyllistäkin. Harjoittelimme seuraamista (enimmäkseen kääntymistä seuratessa, Jipulla kun on tapana lähteä haahuilemaan..), luoksetuloa ja edestä sivulle tuloa. 

Perusasentoon itse tuleminen on vähän vaikeaa vielä Jipulle. Mielestäni ollaan vähän turhankin pitkään menty niin, että ohjaan koiruuden kädelle vierelle. Jippu kyllä selkeästi osaa tämän liikkeen, muttei välitä tehdä sitä.

Tullaan!

Sama juttu tosin monen muunkin käskyn kanssa, esim. Kepit Jippu suorittaa omalla fiiliksellä. Joskus sitä huvittaa, joskus ei. Kepit ja niiden suorittaminen on kuitenkin toinen juttu.
  Tänään Jippu teki perusasennon hienosti itsenäisesti.

Luoksetulon Jippu oikeastaan osaakin jo. Sitä lähinnä varmistelen ja teen toistoa. Tänään oli ihan hurja vauhti, niin kuin alimmasta kuvasta näkyy!

Käännökset olikin sitten toinen juttu. Kuten aiemmin mainitsin, Jipulla on tapana lähteä haahuilemaan ja jäädä  jälkeen. Seuraaminen on aina ollut sen heikko kohta. Nyt kokeilimme käännöksiä niin, että nami olikin vastakkaisessa kädessä (ei seuruupuolella).
Ja hyvinhän se sujui! Kyllä se siitä..

Loppulenkki menikin rauhallisimmissa merkeissä, sen verran Jippu sai virtaa pois.