Ulkona sataa ensin vettä, sitten loskaa ja maa on märkä, liukas ja paikoittain mutainen. Pimeää on ollut jo pari tuntia. Siis suunnilleen pahin mahdollinen keli. Meitä se ei kuitenkaan pysäyttänyt, ja lähdettiin parin kaverin (+kaverin koiran) kanssa metsään treenailemaan "hakua".
Eihän me oikeaa hakua treenata, enemmänkin vain sellaista ihmisen etsimistä hihnan päässä (koska en uskalla kyseisellä alueella päästää koiraa vapaaksi), mutta Jippu tykkää siitä hirveästi. Haku on lähin vastaava laji, joten käytän sitä Nyt oli hyvät lähtökohdatkin treenata, Jippu oli aiemmin päivällä käynyt jo lenkillä eli ei ihan pursunnut energiaa.
Otettiin vuorotellen koirilla noin viisi toistoa molemmilla. Ympäristönä linnoitus, jossa kulkee pururata, muttei talvisin juurikaan kulje ihmisiä. Jippu sai vähän haastetta, kun koiran kanssa tulleen kaverin etsiminen olikin ihan uusi juttu. Samoin häiriönä vieressä tulevaa koiraa ei aiemmin ollut. Eilen tosin käytiin saman kaverin kanssa samaa lajia kokeilemassa, mutta homma ei oikein toiminut. Molemmilla piti etsityttää samaan aikaan, kun ketään ei ollut pitämässä toista kiinni.
Tähän treeniin otettiin vähän haastetta, maalimiehenä toimiva meni vähän kauemmas kuin aiemmin, ja meni eri korkeuksille ts. ei ollut koko ajan jossain parin kulman takana.
Ensimmäisenä oli helppo ja suora reitti. Jippu tuli luokseni suoraan jälkeä pitkin.
Toisella kierroksella se sai jo vähän vauhtia. Kaveri meni piiloon pimeään tunneliin, joka oli vähän syrjemmässä. Kovaa vauhtia se syöksi suoraan oikeaan suuntaan, mutta juoksi ohi ja jäi nuuskuttelemaan vallin reunaan. Kaverin se löysi ihan katsomalla vahingossa oikeaan suuntaan :/
Kolmannella kerralla alkoi vähän keskittyminen herpaantua. Kaveri meni "vallin päälle"(johon kyllä meni ihan polku). Jippu lähti alkuun oikeaan suuntaan, mutta erehtyi katsomaan taakseen ja muisti siellä odottelevan koirakaverin! Jipsukka rupesi riekkumaan remmissä, mutta sain onneksi kontaktin ja "etsi"-käskyn uudestaan antamisen. Kaveri oli kävellyt vähän harhautusjälkiä ympäriinsä, ja Jippu tietenkin tarkkana tyttönä seurasi jälkeä tarkasti ja löysi kuin löysikin sen päästä ihmisen!
Seuraavaksi keksittiin laittaa molemmat samaan aikaan etsimään. Toisen koiran pystyy päästämään vapaaksi etsimään ja sille annettiin ensin käsky etsiä omistajansa. Hyvinhän se kuulemma lähti. Me lähdimme toisen koiran omistajan kanssa nurkan taakse ja siitä eri suuntiin. Jippu piti tulla koirattoman kaverini kanssa liinan päässä mua etsimään. Neiti olikin lähtenyt juoksemaan toisen koiran perään, ja mä makasin kuopassa ja odottelin koiraa. Siinä vaiheessa, kun oli mennyt vähän liian pitkän aikaa aloin huudella Jippua. Loppujen lopuksi jouduin kömpimään sieltä etsimään ihan itse Jippu. Ja voi että se oli onnellinen kun näki mut!
Otettiin loppuun vielä helpommalla suunnalla yksi haku, jossa kaveri meni puun taakse ja Jippu löysi sen nopeasti. Eikä se ottanut nokkiinsa, vaikka itse vielä kävin maalimiehenä toiselle koiralle. Jippu kun on niin hirveän herkkä, kun siltä tuolla lailla katosin niin taisi vähän säikähtää.
Kotona oltiinkin sitten niin väsynyt koira. Pääsi suoraan kuivattelemaan märkää turkkia ja siitä suoraan sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti